30 000 askelta

Pistetään pieni hyötyliikuntatavoite. 30 000 askelta viikossa vaikuttaa sopivalta, missä toisaalta ei tule hukattua liikaa aikaa lenkkeilyyn, mutta jonka avulla saa pientä piristysruisketta painonpudotukseen.

Syyskuu oli joka suhteessa maksikarmea. Huonoin pokeritulos sitten heinäkuun, vaikka tunteja tuli pirusti. Paino oli about ainoa mikä stressin ohella onnistui nousemaan ja pari muuta näistä riippumatonta asiaa meni pahasti puihin. Lähinnä sellaisia asioita joihin mahdollisuus vaikuttaa itse on rajallinen. Rahallisesti jäätiin hädin tuskin plussalle, tosin jos Caribbean Poker Party-paketit menevät hyvin kaupaksi niin se voi vielä korjata tilannetta.

Motivaatiota koitetaan hakea parilla asialla. Olen nimittäin huomannut että pidemmän päälle lenkille lähtö ei vain tunnu maistuvan, etenkin täällä betoniviidakossa. Ja etenkin taloudellisesti päättömässä liikkumisessa ei ole oikeastaan mitään järkeä. Enkä suoraan sanottuna oikein pidä liikunnasta.

Joten tässä pari syytä lähteä lenkille:

1) Ei kautta matkakortille. Opiskelijastatuksen loppumisen myötä pistin matkakortin kauden tauolle, ensimmäistä kertaa kesäkausia lukuun ottamatta vuoden 2009 jälkeen. Sen sijaan että maksaisi pari euroa (per suunta) matkasta niin voin aina harkita sen kävelemistä.

2) ResQ. Tämä hävikkiruokaa estävä palvelu tuli testattua tällä viikolla, ja on tullut sen jälkeen joka päivä haettua sillä sapuskaa. Kyseessä siis palvelu jonka kautta ravintolat myyvät ylijäämäannoksia (ja sissimarkkinointina) alennushintaan, yleensä noin puoleen hintaan. Koska lähistöllä ei ole ollut juuri paikkoja niin on tässä jo 10 kilometriä yhteensä kävelty noita hakemassa. Hyvää ruokaa halvalla -> syy liikkua.

Esimerkkinä tässä 6€/setti sushit, oli oikein hyviä:

Pokemon Go kuulostaa kivalta, mutta kyllästyin siihen kesällä tosi nopeasti.

Katotaan miten homma etenee. Kelien kylmetessä ja liukkauden lisääntyessä saattaa olla että tulee lähdettyä kuntosalille, mutta katsotaan nyt. 24/7-sali houkuttaisi sen takia, että sinne voisi mennä vitutusta purkamaan myös 02-05 välillä kun pelit ovat nyt tauolla / ohi.

Varianssi on julma seuralainen

Viime viikkoina on taas tullut kirottua julman downswingin aikana varianssin nurjaa puolta, joka MTT-pelaajalla on todella usein läsnä. Itse varianssihan on läsnä useimmilla elämänaloilla, alkaen syntymästä jossa toisille annetaan hopealusikkasuuhun, eräille platinakärryt ja kolmansille savikuoppa.

Jos Suomessa syntyminen on vanhan sanonnan mukaan lottovoitto, niin köyhään suomalaisperheeseen syntyminen keskivertolapsena on parhaimmillaankin se neljä oikein. Eli ei iso voitto, mutta kun suurin osa maailmasta saa tyhjiä arpoja niin silti ihan kiva. Syntymästään tyhmälle tai muuten rajoittuneelle vekaralle se on kuitenkin suhteessa helposti elämän ja kuoleman kysymys, sillä täällä heille on tasoitettu tie niin pitkälle kuin se on mahdollista. Älykkäiden osalta parempi olisi syntyä suunnilleen mihin tahansa muuhun maahan missä on edes suhteellisen rauhallista ja hyvä koulutusjärjestelmä, sillä Suomessa tasapäistäminen tappaa kyllä suurimman osan ihmisten luovuudesta.

Mutta takaisin pokeriin. Laji, jossa kaikkien kuvittelisi käsittävän varianssin ja etenkin MTT-pelaajien sen julmuuden, ei poikkea populaation puolesta tietämyksessä merkittävästi tavallisesta tallaajasta. Suurin osa pokerinpelaajista ei tajua varianssista (eikä muuten juuri pokeristakaan) yhtään sen syvällisempää, mitä nyt papukaijan lailla toistavat oman esikuvansa sanomaa. Toisten mielestä täysi tuuripeli jossa varianssi päättää kaiken lopputuloksen osalta, toisten jopa yleisesti älykkäiden mielestä pokerissa ei ole varianssilla pitkällä tähtäimellä mitään merkitystä. Molemmat suunnilleen yhtä väärässä.

Ensimmäisestä hyvä esimerkki on lähes kuka tahansa RAYn pelikoneita, Veikkauksen kenoa tai lottoa pelaava. On helppo uskoa että pokerissa ei voi voittaa, kun itse painaa pää hiessä Jokeripokeria ja toteaa kerta toisensa jälkeen ettei ”pokerissa” vain voi voittaa. Ja laittaa lauantaina sisään loton, jossa taatusti ainoa suurvoittaja on Veikkaus. Luonnollisesti tämä henkilö pitää itseään suurena pelitaktikkona kun tuuppaa loton jättipottikierroksella viikon palkan lottoon. Pokeria tämä henkilö nettipokerissa ei luonnollisesti pelaa, koska ”kaikki nettikasinot ovat rigged” kun vastustaja tuli kaksi kertaa dollarin turnauksessa kalleparista ohi ässäakalla.

Toisesta ryhmästä esimerkkejä löytyy monenlaisia, mutta otan esimerkkinä älykkäästä ja kyvykkäästä ihmisesta suomalaisen pokerin grand old manin Aki Pyysingin. Vaikka olen monista asioista samaa mieltä ja suosittelen hänen kolumnejaan usein muillekin, hänen käsityksensä varianssin merkityksestä pokeriuralle on käytännössä täysin väärässä vähättelevyydessään. Ehkä voisin jakaa hänen näkemyksensä, mikäli ihmisellä keskimäärin olisi aikaa, rahaa ja henkisiä voimavaroja loputtomasti. Mutta koska näin ei ole ja elämme reaalimaailmassa, ei varianssin merkitystä kestävästi kenellekään pokerinpelaajalle voi väheksyä mm. seuraavista syistä:

- Uuden pokerinpelaajan pelikassa muutamia hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta on rajattu. Epäsuotuisa varianssi alussa tappaa helposti suurimman osan pelaajista kassan suhteen, ja lopuista suurin osa kaatuu henkisen puolen pettäessä. Eikä ajallisestikaan ole useilla ihmisillä kestävyyttä lyödä päätänsä seinään pitkään.

- Suurin osa hyvin runanneista pokerinpelaajista on täysin sokeita varianssille. Tämä on johtanut siihen, että sinänsä hyvätkin pokerinpelaajat ovat ottaneet liiallisia riskejä ja menettäneet terveen itsekritiikin jota kautta hekin ovat katkenneet ja sitä kautta menettäneet mahdollisuutensa hyödyntää osaamistaan ainakin joksikin aikaa. Toki on poikkeuksia, kuten Guy Laliberté jonka rolleilla ei paljoa haittaa vaikka menisi varianssin piikkiin muutama miljoona ylimääräistä.

- Varianssin vähätteleminen ja maksimaalisen EV:n hakeminen ylisuurilla panostuksilla on jo todennäköisyyksien valossa turmiollista. Tämä voidaan todeta suoraan mm. matemaattisista malleista.

- Kukaan ei todellisuudessa runaa elämänsä aikana tismalleen EV:n mukaan. Eikä varianssi tasoitu loppua kohden jos matka on katkennut välissä.

- Varianssilla on myös vaikutuksensa pelipöydän ulkoisiin tapahtumiin. Ja niiden haitallisista / hyödyllisistä vaikutuksista tulee kerrannaisseurauksia siten miten suhtautuu varianssiin pelipöydässä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pehmentävänä tekijänä sanottakoon että kaksikymmentä perättäistä plussavuotta varmasti sumentavat lähes kaikkien ihmisen todellisuudentajun. Ehkä itsellänikin näin käy, vaikka takana on vasta (huomattavasti varianssikkaammissa pelimuodoissa ja vähemmällä peliajalla) vasta yksitoista peräkkäistä plussavuotta. Pokeriammattilaiseksi en itseäni tosin laske.

Ja eipä siinä, uskon että Akin kaaduttua 1990-luvun pokeripöydissä varianssiin hän olisi varmasti menestynyt muilla elämän osa-alueilla. Kuten on tehnytkin. Toiset handlaavat elämäksi kutsutun pelin hyvin, vaikka omaisivatkin uskontoon verrattavissa olevia harhauskomuksia.

Aki kolumnit pokeria koskien löydät tuolta: http://www.pokeritieto.com/kolumnit/aki-pyysing ja sijoitusasioita koskien tuolta: https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit (huono systeemi, ei voi rajata kirjoittajan mukaan).

Minulla on tapana purkaa MTT-biittejä tilttiblogeihin pieninä annoksina. Joku toinen ottaa biitit vastaan rauhallisesti, ja tietyn biittimäärän jälkeen joko tilttaa pokeripöytiin tai pistää hiiren / näppäimistön / läppärin päreiksi. Kolmas vetää pään täyteen parin pelisession jälkeen ja nollaa siten tilinsä. Usein myös kirjaimellisesti kun softa aukeaa ja peli tuntuu luistavan huppelissa ”paremmin”.

Niin monta tapaa käsitellä biittejä kuin on pelaajiakin. Pienemmän varianssin käteis- ja sittaripeleissä biittejä on toki paljon helpompi käsitellä kuin turnauksissa, jossa yhden yksittäisen käden lopputulos voi helposti päättää onko vuotesi tulos vaikka kymppitonnin tappiolla vai parisataa tonnia voitolla. Etenkin, jos pokerista on tarkoitus tienata elanto.

Minusta on kuitenkin huvittavaa, kun häviävät hupipelaajat, PLO10:sta päivätyön ohessa break-evenissa painavat ”pokerin mentaaligurut”, alkoholisoituneet ex-”ammattilaiset” ja muut eivät-niin-menestyneet pelaajat tuomitsevat menestyksekkäiden pelaajien keinot. Aina tuntuu olevan paikalla tietäjiä, joilta löytyy neuvoja joita he autuaasti ja monta kertaa peräkkäin jakavat, vaikka heillä ei ole mitään käsitystä turnauspokerin varianssista eikä muutenkaan elämästä jossa pokerilla pyritään voittamaan muutakin kuin se seuraavan perjantain mäyräkoira.

Ja loppukaneettina: kyllä se vituttaa aivan helvetin saatanasti olla yli kymmenen kilon kuopassa kymmenessä päivässä heikkotasoisista peleistä vaikka se olisikin vain varianssin harvinaisen kurjaa puolta. Mutta enemmän olisin huolestunut, jos ei vituttaisi.

P. S. Oon silti yhteensä about 50k€ voitolla viimeisen kolmen kuukauden jäätävästä grindauksesta. Don't worry, be happy!

Infernaalinen kesä 2015

Kesän pelitavoitteet olivat
Tulos: +25,000€
Tunnit: 400
Turnausmäärä (about): 1500

Kesän tulokset:
Tunnit yhteensä: 304,5 (3h pääller pokerisäätöä)
Turnausmäärä: 1187+26
Tulos kokonaisuudessaan: +5580€

Kesä tuloksellisesti totaalikatastrofi. En olisi kuvitellut että tulisi kolme kuukautta putkeen jotka olisivat huonompi toistaan, etenkin kun pelit olivat pehmeät (tosin heinäkuun loppupuolella ja elokuussa turnausten perumiset vaikuttivat tarjontaan jo aika ikävästi). Volyymi jäi tavoitteestaan kohtuullisen paljon (olosuhteet huomioiden silti ihan ok), turnausmäärä jäi suhteessa suunnilleen saman verran mut tulos oli kyl karmeinta sontaa ikinä. Näillä peleillä todennäköisesti keskivertotulos luokkaa vähän yli 20 000 euroa, mediaani ei hirveästi sen alle koska kohtuullisen pienen varianssin pelejä ja tulos meni väärään päähän virhemarginaaliin.

Varmasti alle 3 prosenttia oddsit et näillä peleillä voisi näin kauhea tulos tulla, käytännössä kolmen kuukauden ja tämän pelimäärän riski joutua tappiolle on luokkaa 0,1 prosenttia tai alle. Kesän osalta mikään turnausmuoto ei mennyt hyvin, ja erityisesti sunnuntaiden isot turnaukset kusivat aivan uskomattoman rumasti. Edes jotenkin siedettävästi menneet promot, satelliitit, freerollit ja pienet turnaukset taas pitivät tuloksen edes marginaaliupeissa, mutta kaikki muu kosahti ja söi tulosta pahasti  Mainittavaa myös et livesateissa kävi kylmät, en tosin pelannut niitä rahallisesti kovin suuresti (promovaluet + jotain RAYn suoria satteja) mutta finaaleista otettiin parit rumat bubblet.

Suurin murheenkryyni: isojen ja edes keskikokoisten rahastusten lähes täydellinen puuttuminen. Tämä korostuu sunnuntairuneissa, 10/14 sunnuntaista jäi tappiolle, eikä mikään sunnuntai jäänyt merkittävästi voitolle Sunnuntaiden tulos noin -2k€ ja hassatut pelitunnit vielä suuret, lähes 90. Käsittämättömän kurja tuuri ollut kyl isoissa peleissä tänä vuonna. Heikolla pelinvalinnalla oltaisiin näillä runeilla ja pelimäärillä varmaan joko iso 4-figs tai pieni 5-figs kuopassa koko vuodelta (ja kesältäkin varmaan isohko 4-figs), nyt rämmitään marginaaliupeissa potentiaaliin nähden.

Pahin kausi oli elokuun alussa kuun ekojen päivien jälkeen, vähän kun vielä kipeenä ja tyrmistynyt karmeisiin tuloksiin result-wise niin ei hirveesti napannut. Aika nopeasti kyl (parissa viikossa) kehittelin uuden lyhyen session optimiohjelman olemassaolevalle pohjalle, mitä painamalla pitäisi suhteellisen helposti arki-iltanakin painaa 200-300 euron tulosta ~neljän tunnin sessiosta. Ei lähtenyt kovin hyvin, mutta tuli sieltä heti alkuun kuun ainoa 4-figsin monen syvän runin joukosta. Ja saatiin kilon kuopasta ja infernaalisista sunnuntairuneista huolimatta edes käytännön break-eveniin (+800€) kuukausi.

Muut tavoitteet (painonpudotus ja kaman vähentäminen) ja muut aktiviteetit jäivät pokerin jalkoihin ja tulos sen mukainen. Paino varmaan +1kg (ATH) ja kamaa kämpässä vieläkin about saman verran kuin kesän alkaessa.  Osin voi syyttää itsestä johtumattomia syitä (sukulaiset, sairastelu, pikkuhommat kuten känny paskana yms. ylimääräinen säätö) mut eihän tää nyt hyvin mennyt. Paskalla fiiliksellä ja asioilla on vain tapana kerätä painetta niskaan eksponentiaalisesti Tosin tuli sentään 3 OP suoritettua AMK:ssa elokuussa -> jotain positiivista.

Pitkä, kylmä kesä?

Raiskattu turnauskalenteri


On ollut aivan kauhea kesä pokerin suhteen. Osaan asioista ei ole voinut hirveästi vaikuttaa (kuten sukulaisten hölmöilyt), osaan vain rajatusti ja ne ovat silti menneet perseelleen (kuten runit) ja lopuistakin osa on jäänyt laiskuuden suhteen tekemättä (kuten turnauskalenterin päivitys). Overall ihan tyytyväinen omaan pelisuorittamiseen olosuhteet huomioiden, vaikka tulos on täysin totaalikatastrofaalinen toukokuun alusta saakka.

Nyt sit on tullut ongelmaa turnauskalenterin täyttämisestä. Tiesin et kesällä on toki turnauksia ja turnauspromootioita vähemmän, mutta sen ei pitänyt olla suuri ongelma koska talvella ja keväällä kalenterissa oli lähinnä runsaudenpula. No, lisätään siihen jatkuvat 888Pokerin ja muutaman muun saitin ongelmat ja perutut turnaukset, nyt huomasin että kokonaan yhden saitin kalenterista oli poistettu valuekas turnaus (ei tosin aina launchannut) joka päivittäisistä turnauksesta valuen puolesta oli varmasti top3:ssa. Satelliittitarjonta on myös nyt tosi huonoa. Ei edes prime timen aikaan meinaa saada hyviä turnauksia näytön täydeltä, etenkään jos bustailen nopeasti ekoja. Ei motivoi pahemmin painamaan tämäkään.


Raiskatut runit ja ajatuksia varianssista + turnauspelikassasta


Usein sanotaan että runeilla / varianssilla ei oo väliä ja ne tasoittuvat ajan mukana myös turnauksissa. Tuo nyt on sellaista paskaa ettei siihen kenenkään kannata uskoa, koska se olettaa että A) ihmisellä on käytössä rajattomasti aikaa, B) pelit ovat aina (yhtä) mehukkaita ja saatavilla, C) pelaaja jaksaa painaa pokeria itseensä luottaen ja D) huonot runit pokeriuran alussa EIVÄT johtaisi suurimmassa osassa tapauksia siihen että pelit jäävät lyhyeen ja lopuissakin siihen että tasojen nousu / korkoa korolle-efektin vuoksi ei sitä ole mitenkään mahdollista saada myöhemmin kiinni ellei runaa kuin Daniel Colman superhighrollereissa.

Tuohon ylempään liittyen myös pelikassakeskustelu ja pelinvalinta sumenee monilta ihmisiltä täälläkin sen osalta, että esimerkiksi 2-10 dollarin pelejä painavat pelaajat hyljeksivät freerolleja siitäkin huolimatta, että niistä voi pienellä etsinnällä helposti tehdä vähintään jotain 500€/kk extraa (osin toki tavarapalkintoina / live-paketteina) siinä normiturnausten ohessa. Sharkie blogissaan aiemmin kirjoitti siitä kuinka 10 000 euroa on yksi kärpäsenpaska tilanteessa jossa hänen pelikassansa oli romahtanut tuolle tasolle. Hyvä tyyppi ja tavallaan kadehdittava carpe diem käydä vetämässä rollin "jämillä" WSOP-turnauksista sitä binkkausta mut aivan saatanan kauhea bankroll-ajattelu. 10 000 euron pelikassalla, itsekurilla ja täysipäiväisesti turnauksia pelaamalla Sharkien taidoilla saisi aivan varmasti helposti hyvän kuukausipalkan, ja satunnaisestikin pelaamalla siirtymällä leipätöihin (joista 10 000 euron säästäminen ei ole mikään pikkujuttu ainakaan hänen alallaan). Särjen tapauksessa aiemmat suuret voitot ja oletettavasti yleinen vitutus pokeria ja huonoa tuloksia kohtaan ovat sumentaneet tässä jonkin verran todellisuudentajua.

Pyysing joskus kirjoitti asiasta ja varianssista tyyliin, että "epäoptimaalisesti ajattelevat ihmiset" ottavat usein tyhmiä ratkaisuja kuten valitsevat varmat 400 000 euroa sen sijaan että ottaisivat 50-50 arvonnan mis voitolla saa miljoona euroa ja kakkossijalla 0 euroa. Pyysing kirjoittaa usein asiaa, mut tässä hän on aivan hakoteillä: ottaisin ite kerran kerrasta (jos olisin persaukinen + en voisi myydä osuuksia) ton 400 000 euroa, koska sillä pesämunalla pärjäisin elämässä varmasti niin paljon paremmin kuin mitä 0 eurolla vs. jos olisikin 400 000 euron sijasta 1 000 000 euroa käytössä. Toki jos itellä on jo miljoonan tai parin rolli niin sit asia on aivan erikseen.


Hyvät suunnitelmat, paskat toteutukset


Suunnitelma on pari kuukautta ollut jo painaa nyt rahaa turnauksista kunnolla säästöön, vetää syys-toukokuussa opintoja perse vääränä ja sit välivuosi ja sit miettiä rauhassa jatkoa hieman viisaampaana tilanteessa mis opinnot on siinä jamassa et VTK + tradenomi kasassa ja maisterivuoden päässä valmistumisesta + rollit sellaisessa kunnossa et saa asunnon joko ilman tai kohtuullisella lainaosuudella mistä haluaa. Kesästä alkanut suunnitelma taas kusahtaa aivan heti alkuun, ja vaikka mitään konkurssia täs ei olla tekemässä niin vanhakaan tavoite mikä jälkikäteen ajatellen oli aika helppo ainakin 2011 näkökulmasta kun oli jo rollia ja opinnot ihan hyvässä vauhdissa (kaksi kolmesta: VTM, tradenomi + oma kämppä / siihen rahat eli joku 250k€ tai ainakin 200k€ ennen kolmekymppisiä) ei todellakaan oo toteutumassa.

Lähipäivinä hoidan sellaiset asiat mitkä vie aikaa vain kertaluontoisesti pois "to do"-listalta. Jäissä olleet taikakorttihommat saavat vielä pääosin jäädä siihen asti koska niihin menee aikaa joka päivä jos ne tekee kunnolla ja niissä on aivan helvetisti hommaa mitä pitäisi tehdä.